Ensimmäiset päivät

Tällä viikolla alkoi kahdessa perheessä uusi arki.

Torstaina heräsin virkeänä vaikka yöunet olivat mitä olivat. Olen joutunut heräämään viimeksi 06 kun oma poikani oli vielä alta 1-vuotias eli noin 8kk sitten. Vatsassa oli perhosia niin paljon, ettei paljoa huonot yöunet silmissä painanut.

Jännitin hieman kuinka Pikku-Papu jäisi ensimmäisenä aamuna hoitoon. Tulisiko kova itku? Olisiko hän kuin olisi aina ollut täällä? Raivarit? No onneksi ei tullut itku eikä raivarit. Pikku-Papu jäi todella reippaasti touhuamaan. Oma poikani, Koti-Papu, otti uuden toverin vastaan mitä parhaiten. Heti annettiin erilaisia leluja tutkittavaksi ja äitille täytyi ihmetellä "ohhoh ohhoh ohhoh!". Niin, äiti tietää kyllä, että meille tuli tänne Pikku-Papu.

"Di!" 

Pikku-Papulla on ollut pehmeä lasku hoitopäiviin, joten hänet on haettu kotiin jo ennen päikkäreitä n. klo 11.30. Olemmekin ottaneet hyvin rennosti nämä aamupäivät pienellä porukallamme. Ollaan leikitty dubloilla, heitelty palloa, jahdattu kissoja (kissat ovat saaneet kovasti herkkuja illalla), luettu lorukirjoja ja ulkoiltu.

Meille on sattunut hieman kehnot ulkoilu-ilmat tällä viikolla. Torstaina satoi vettä ja perjantaina oli todella kova tuuli. Onneksi lapsilla on hyvät ulkoiluvarusteet. Itselle vielä täytyisi hankkia yhtä hyvät!

Kaksi kurapöksyä hiekkaleikeissä.

Tarkkaan seuraavat kokoajan mitä toinen tekee.

Näistä kahdesta ensimmäisestä päivästä jäi todella hyvä maku suuhun. Nautin ajasta lasten kanssa suurettoman paljon ja minusta tuntuu, ettei lapsillakaan ollut hassumpaa.